maanantai 1. huhtikuuta 2013

#42.kaikki tai ei mitään :)

Hei! lupasin kertoa teille mun ja Venlan hiihtoratsastuskisoista joten tästä lähtään :)
Oltiin tallilla oltu yötä jo lauantaista ja maanantai aamuna herättiin 7 tekemään aamutallia. Ruokittiin hepat, vietiin ne ulos ja siivottiin karsinat.
Oltiin valmiit joskus 10 aikaan ja sillon alettiin valmistelemaan kevätriehan juttuja mitä ei eile oltu aatu tehtyä. Vietiin esteet hiihtoratsiradalle ja kitkaeste (heinää). Liimailtiin uuet heppojen kuvat seinille ja tehtiin kaikkea mitä en ees muista enää :D
11 alko se itse tapahtuma. Sillon alko talutus ja rekiajelu ja hevosenkengänheitto. Mutta mää hain sillo Katin sisälle ja harjasin ja varustin sen. Menin 20 vaille 12 kentälle verkkaan, mutta käytiinki baanalla koska kentällä oli nii paljo ihmisiä et se oli vaarallista. Olin yllättyny ku Katilla oli jarrut sielä!
Kati ja me
Ennen radalle menoa olin kuolla jännitykseen... Sitte ku pilli soi lähtömerkin merkiksi niin perhoset pomppas hirveeseen vauhtiin ja sydän hakkas tuhatta ja sataa. Kati lähti tosi hitaasti! Piti patistaa oikei liikkeelle. Sitte tuli ekana suora missä oli kaksi estettä. Kati rupes kyttää että mitä ihmettä nää tekee tässä kiihytyssuoralla??! No päästiin mutkittelemalla yli. Sitte mutkissa Kati meni toooosi hyvin se hidasti ite vauhtin sopivaksi ja me selvittiin niistäki. Tynnyrit pujoteltiin vauhilla ja toiselle kierrokselle lähettiin vielä enemmän perhosia vatsassa. Kiihytyssuora mentiin LUJAA ja sitte vielä pujottelu. Lisätietoja videolta :)
Mese ja me
Mentiin vielä toisen kerran mutta nyt niin päin että Venla ratsasti Mesellä ja mää olin suksilla. Alku lähti ihan superisti mentiin lujaa kaikki tai ei mitään taktiikalla, mutta sitten.... Hyppyrin jälkeen Meseltä irtos kenkä jotenki ja se kaatu... liusu sillai kylelleen. Sille ei käyny kuinkaa mitä nyt vähän säikähti? Ratsastajaki säily hengisä. No eikun takasi kyytiin ja matkaan. SITTEN oltiin sielä mutkasa mistä alkais uusi kierros niin eräs kuuvaja päättä hypätä siihe etee ja Mese väisti sitä hyppäämällä hankeen... Minä jatkoin eteepäi ja se naru meni iha hassusti mun kätee ja sitteku venla lähti uuelleen liikkelle et olin nii keskittyny naruun et sukset ei liikahtanu metriäkää ja sillon mää lensin vuorostani :) suoraa mahallee maahan parin metrin liu'ulla. Ja taas uudelleen matkaan... Loppu rata suoritettinki sitte lujaa ja mukiloimatta itseämme :) Mutta joooooo ei ois voinu huonommi mennä. Ehkä joku tynnyri ois voinu vielä kaatua ja näin. Videon saatte lähipäivinä tästä :)
Oltiin Katin kans toisia kuitenki mut ei se oo riittävä ku oltais saatu hieno kiertopalkinto ja pokaalit jos oltais voitettu :( Mut aina ei voi voittaa. Todettiin lopuksi et ois pitänyt mennä Mesellä ensin ku se oli menny jo yhesti enne meitä ja ne jokka sillä meni voitti... ja yhen toisen Katilla ensin nii se ois kerenny herätä tähän päivään. Mutta mitä sitä turhia jossittelemaan. Ens kerrala uusiks paremmalla taktiikalla :)
♥:llä Miia
meiän hurrrrrja joukkue♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti